Huovuttelua

Mummun Jalanjäljillä facebook arvonta päättyi eilen. Se oli suuri menestys ja olen äärettömän yllättynyt sen suosiosta. Tykkääjämäärä kasvoi melkein kahdella tuhannella. Aika suuri määrä kuukaudessa. Voittaja oli ihanan aidosti onnellinen, ja toivoi pinkkejä palmikkosukkia. Aloin heti eilen tekemään niitä. Villapaitaprojektini saa nyt hiukan levätä, itseasiassa se on levännyt jo pari viikkoa kun oli pakko tehdä pikku välityö.

Novitan puro on yksi ihanimmista langoista mitä on ollut. Värimaailmat on niin mun mieleen, joutuisa ja mukava puikoilla ja lopputulokset nättejä. Harmi kun sen tuotanto on lopetettu. Jokilanka on jokseenkin vastaava mutta en ole vielä siihen perehtynyt.
Voitin viimevuonna erään suurehkon blogin arvonnassa monta kerää puroa ja olin niin innoissani. Lankoja en koskaan saanut, ainoastaan haukut blogin kirjoittajalta kun kysyin lankojen perään. Pettymys oli suuri, niille kerille olisi todella ollut käyttöä. Taas tuli huomattua että meitä on moneen junaan.

Meidän pikkumies on kova palelemaan. Ei tarvitse olla kuin pieni hetki pihalla niin hän tulee ilmoittamaan että käsiin on kylmä, vaikka olisi kahdet hanskat päällekkäin. Ajattelin huovuttaa hänelle lapaset kintaiden sisään lämmittämään, mutta ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Olen niin vähän huovutellut että kokoarviointi ei aivan tule selkärangasta, ja isoiksihan nämä jäivät. Isosisko sai itselleen lapaset siis. Lämpimät nämä kyllä taatusti ovat.

Lähtötilanne, arvelin jo tässä vaiheessa että ei tule kutistumaan kaksiveen käteen.

Pesin 40 asteessa normaalimittaisella pesulla pyyhkeiden kanssa. Aina yhtä jännittävää odottaa pesuohjelman loppua että pääsee näkemään mitä sieltä tulee.

Vähän nämä on isosiskollekkin reilut, mutta pystyy käyttää.

Lanka: Novita Puro

Puikot: 8mm

Ohje: Täältä

-Nina-

Arvontavoittolapaset

JyJu numero 9.

Instagramin arvontavoitto oli peruslapaset. Saaja valitsi väriksi ihanan seiskaveikan syklaamin. Nämä lähtevät postin mukana Lahteen Katille.

Valepalmikkoa jälleen. Siitä on tullut ehdottomasti mun suosikkiresori. Nätti, nopea tehdä ja napakampi kuin perusresori, eikä löpsähdä käytössä. Silmukoita resorissa 45, loppulapasessa 44 ja peukalossa 20.

Peukalon tein ensimmäistä kertaa intialaisena. Tästä lähtien hyvin todennäköisesti kaikki mun tekemät lapaset saavat tämän peukalon. Istuu käteen kuin nakutettu ja tosi mukava tehdä.

Koko: Naiselle

Malli: Peruslapanen intialaisella peukalolla

Lanka: 7-veljestä syklaami

Puikot: 3,00mm pyöröt

-Nina-

Pelko selätetty!

JyJu numero 6. Facebookin villasukkayhteisöissä tulee aina aaltoja, kun uusi tai vanha uudelleen löydetty malli kiertää kuin kulovalkea neulojalta toiselle. Mä lähden näihin aaltoihin aina hitaasti mukaan, mutta lopulta kuitenkin lähden. Tämäkään kirjoneulemalli ei aluksi näyttänyt ollenkaan houkuttelevalta, mutta kun niitä kuvia näkee kymmeniä päivässä kaikissa herkullisissa väriyhdistelmissä, tulee pakottava tarve tehdä oma versio. Siispä tartuin härkää sarvista, keräsin kaiken rohkeuteni ja kärsivällisyyteni ja laitoin kirjoneulelapaset alulle.

 Ja voi kuinka tyytyväinen olen että sen tein!! Tämä VILLITYS (mallin nimi) oli niin mahdottoman helppo, nopea ja mukava neulottava. Ja tosi nätti. Näiden lapasten aikana opin monta uutta juttua kirjoneuleesta. Lankoja oppii kuin oppiikin pitämään hallussa niin ettei ne mene solmuun, kun muistaa aina ottaa langat samaa kautta puikolle. Silmukoita pitää olla enemmän kuin normaalisti, ja mielellään vaikka numeroa isommat puikotkin ettei neule kiristä.

Kävin kuvaamassa lapasia ihanassa kevätauringossa pakkasessa. Olisi ollut ihana olla pidempäänkin ulkona, mieli halajaa jo ulkoilemaan, lenkille, töihin tai ihan mihin vaan kotoa neljän seinän sisältä. Mutta parannellaan nyt vielä pari päivää tätä influenssaa niin on sitten varmasti kunnolla terve.

Tässä taas tämä mun lempilankani, seitsemän veljestä pastelliraita. Ostin tätä lisää pari kerää kun jollain ihanalla neulojatoverilla oli ylimääräisenä. Ihana, ihana, ihana väri. Ja sopii myös ruskean kanssa. Aikaisemmin olen tehnyt tästä mustan kanssa sukat.

Virheitäkin löytyy mutta silti voin sanoa että tämä on mun ensimmäinen onnistunut kirjoneule. Ensimmäinen kirjoneulekokeiluni oli tämä...

No, tämähän on oikein onnistuneen näköinen ja olin niin tyytyväinen, metso oli varressa molemmin puolin. Mutta kun saaja koitti tätä jalkaansa, ei se mahtunut kantapäästä yli. Langanjuoksut oli tosi tiukat. Siitä hermoni menettäneenä purin koko tekeleen (tyhmä minä) enkä ole sen koomin kirjoneuletta koittanut kunnes nyt. Olisi pitänyt säästää tuo varsi ja tehdä siitä vaikka lapaset tai jollekkin pienijalkaiselle sukat. Mutta turha sitä nyt enää on voivotella, ehkä joskus vielä koitan uudelleen metsoja. 

Malli: Villitys facebookin voihan villasukka! yhteisöstä

Puikot: 3,5mm pyöröt

Lanka: 7 veljestä pastelliraita ja tummanruskea

Koko: Naiselle

-Nina-


Ps. Muistakaa osallistua arvontaan! :)

Piäntä ja Siävää!

Villuripaidan jälkeen kaipas taas jotain todella nopeasti valmistuvaa. Ja nopeita töitä teinkin, kolmin kappalein. Lapsosten kokoista, pientä ja söpöä. Niitä oli mukava tehdä MUTTA. Ja tämä on ISO mutta. Ohut lanka+ohuet puikot+minä=epätoimiva yhtälö. Mä vaan en osaa enkä saa vaikka kuinka yrittäisin, siistiä käsialaa edes nallelangalla kolmosen puikoilla! Kaippa tässäkin harjoitus tekisi mestarin muttaku totuus on se että mä en tykkää tehdä paljon seiskaveikkaa ohuemmalla langalla.. Se ei vain ole mun juttu. Ei tekisi edes mieli laittaa kuvia näistä viimeisimmistä teelmyksistä kun ne on niin epäsiistejä, mutta kun tämä kerran päiväkirja on niin pakkohan se on.. Ehkä joskus opin ja saan sitten verrata näihin kuviin, kuinka paljon muutosta on tullut. 

Ystävilleni syntyi tyttövauva, tasan kuukautta nuorempi meidän poitsua. Puikoille hyppäsi siis ihanan hempeä vaaleanpunainen lanka, monta vuotta sitten ostettu ja aloitettu kerä, jonka vyötettä ei ole tallella enkä muista yhtään mikä se oli. Jotain pehmoista babylankaa kuitenkin, taitaapi olla 100% akryyliä. Ihan perussukat pienellä piristeellä, kerrosrivinousulla, ilman värivaihteluja kuitenkin. Näissä nyt ei ole niin kauhean epäsiistiä jälkeä, tuo akryyli on ohuena jotenkin paljon helpompaa kudottavaa kuin villasekoite. Saajahan näitä ei tainnut vielä edes pienillä silmillään nähdä, mutta vanhemmat tykkäsivät.

Olen luvannut kutoa tyttärelleni lapaset koko talven, ja aina kuitenkin aloittanut jotain muuta työtä. Aina tyttö on kysynyt kun olen aloittanut uuden työn, että "kudotko nyt minulle lapaset". Ja voi sitä pettymystä kun olen vastannut että en vielä, seuraavaksi sitten. Nyt kun aloitin noita pikkusukkia ja taas hän kysyi, "kudotko nyt minulle lapaset", mulle tuli oikein paha mieli ja pisto sydämeen kun vastasin taas, en vielä, seuraavaksi sitten. Ja nyt toteutin lupaukseni ja voi että sitä riemua ja iloa mikä syttyi pikkutytön silmiin, kun sanoin että mennäänpäs valitsemaan langat, saat itse valita värit. Värivalinta ei yllättänyt: vaaleanpunaista ja valkoista Nallea. 

Näissäkin kerrosrivinousua (olen ihan hurahtanut siihen). Mutta hyi että mitä jälkeä, ihan kamalat. :D Nuo resorit varsinkin, ei noin rumia varmaan osaa kukaan muu tehdäkkään kuin minä! Mutta onneksi tyttöä ei haitannut, hän oli vain niin iloinen ja onnellinen lapasistaan että piti niitä sisälläkin kädessä. Nyt sitten odotellaan että tulee näille lapasille sopivat kelit!

Kevättä silmällä pitäen tein myös pikku poikani käsille lämmikettä. Keskisen tarjouskorista mukaan tarttunut Hot Socks Neon päätyi langaksi niihin, ja voi taivas miten ohutta se oli.. Jos sanotaan että rakkautta ensisilmäyksellä, niin tämä lanka oli vihaa ensi silmukasta. Mutta valmiiksi sain, kun noin pieni työ oli kyseessä, jämäkerä jää todennäköisesti käyttämättä tai sitten käytän sen kaksinkertaisena. Väri oli kyllä ihana, oikein kirkkaan turkoosi. Mutta tuo jälki, voi kamala, en edes halua puhua siitä.. :D Taidan tästälähin pitäytyä ihan vain seiskaveikassa.

-Nina-